Hevosterapia on mikä tahansa terapian muoto, jossa käytetään hevosiaapuna. Toimintaterapia on terapiaa, jossa tähdätään joko henkiseen tai fyysiseen kuntoutumiseen käyttämällä apuna jotakin toiminnan muotoa. Toiminta voi vaihdella terapian luonteesta riippuen, ja se voi olla esimerkiksi kevyttä vesiliikuntaa, koirien kanssa työskentelyä tai ratsastusta. Hevosterapiaa on käytetty Suomessa melko pitkään, ja sillä on todettu olevan hyviä vaikutuksia erityisesti lasten kanssa työskennellessä.
Mitä hevosterapiassa tehdään?
Yleensä hevosterapiaan sisältyy ratsastusta ainakin jossakin muodossa, mutta on mahdollista, että ainakin alussa pyritään vain hoitamaan hevosta, ja opetellaan olemaan sen kanssa. Näin voidaan toimia esimerkiksi silloin, jos potilas säikkyy helposti eläimiä, tai terapeutti kokee, että potilas ei ole vielä kykenevä käsittelemään hevosta. Ratsastusterapialla on Suomessa hoidettu erityisesti fyysisesti vammautuneita, kuten CP-vammaisia, mutta sillä on saatu hyviä tuloksia myös masennuksen hoidossa.
Missä voi päästä hevosterapiaan?
Hevosterapiaa voi antaa koulutettu hevosterapeutti, ja tietyin ehdoin se voi olla Kelan kustantamaa tai tukemaa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että terapeutti ei ole suojattu ammattinimike, ja näin ollen kuka tahansa voi periaatteessa sanoa itseään terapeutiksi. On siis hyvä olla tarkkana sen suhteen, että hevosterapeutti on todella koulutettu ammattilainen. Suomen ratsastusterapeuttien yhdistyksen verkkosivuilta löytyy lista koulutuksen saaneista terapeuteista. Heiltä vaaditaan lisäksi AMK-tason tutkinto sosiaali- ja terveysalalta. Terapeutteja on runsaasti eri puolilla Suomea. Monet heistä ovat ammatiltaan toimintaterapeutteja tai sairaanhoitajia, mutta joukossa on myös fysioterapeutteja ja lääkäreitä.
Mihin hevosterapia perustuu?
Hevosterapiassa pyritään lisäämään kuntoutujan fyysistä aktiivisuutta, mikä tukee motoriikkaa ja edistää mielenterveyden häiriöiden kuntoutusta. Hevoset ovat herkkiä eläimiä, ja kykenevät helpostikin lukemaan ihmisten tunteita, ja muistamaan kanssakäymisen ihmisten kanssa. Lisäksi joidenkin ihmisten on helpompi löytää yhteys eläimen kuin muiden ihmisten kanssa, ja siksi eläimet voivat vaikuttaa suuresti siihen, miten potilas kuntoutukseen reagoi. Terapiahevoseksi valitaan hevonen, joka on linjoiltaan sopiva, ja luonteeltaan ystävällinen ja rauhallinen. Hevonen ei saa olla liian hoikka tai arvaamaton, sillä ratsastajan täytyy pysyä helposti sen selässä. Tämä korostuu erityisesti jos ratsastajalla on motorisia vaikeuksia.